Keittiökaruselli ruokakurssi

Keittiökaruselli kurssilla otettiin todellakin keittiö haltuun ja valmistettiin hauska ja maukas menu. Kokkeina häärivät lapset (7-12v) ja aikuiset yhdessä. Kun tehtävien työnjako oli suoritettu, alkoi iloinen puheensorina ja keittiössä leijua ruokaisat tuoksut. Menu sisälsi alkukeittona ”Tuhkimon samettista sosekeittoa”. Pääruuan kokosimme ”Mikki-hiiren Tikkuperunoista ja Kapteeni Koukun kanapaloista”. ”Mummo Ankan ytykäs salaatti” raikasti ja antoi sopivasti potkua pääruualle. Jälkiruokana nautimme vielä Joulumuorin jälkiruokasalaattia.

Kotona suunnitellessa ruokalistaa lapset osallistuivat menun laadintaan. Opiston keittiössä oli ilo opettajana ja äitinä seurata lasten toimintaa. Taitavat ja innostuneet lapset hääräsivät keskittyneinä, Tikkuperunat järjestyivät pellille suoriin rivistöihin ja kanapalat maustettiin rohkeasti. Sosekeitto oli maistuvaksi taikakauhalla sekoitettu. Ruokamenu nautittiin yhdessä isossa ruokapöydässä keskustellen ja maistellen eri ruokia. Lapset olivat taitelleet servetit ja kattaneet pöydän yhdessä aikuisten kanssa.

Kurssin lopuksi paneuduimme brunssi-ideoihin isänpäiväksi, joka oli seuraavana päivänä. Opettelimme taittelemaan kangas lautasliinoista sydämiä ja kauluspaidan. Kauluspaidalle lapset saivat suunnitella paperi kravatin ja kirjoittaa siihen isänpäivämenun – tai kortin. Oppilaat saivat myös vihjeitä pihvinpaistamiseen isälle ja mitä isälle tarjota brunssilla. Lopuksi täytyy todeta, että yhdessä tekeminen on mukavaa. Siinä opitaan toinen toisilta ja heitellään ideoita. Kurssilla heräsi ajatus, että tämä otetaan vielä uusiksi.

"Mummo Ankan ytykäs salaatti"

Teksti ja kuvat Tuija Pietilä-Estrada

Voileipä kurssi

Voileipä, se on kätevästi ja nopeasti laitettavaa hyvää syötävää. Erilaisiin voileipiin tutustuimme opistomme voileipäkurssilla. Voileipien historian sanotaan alkaneen 1718-1792,  kun Englannissa vaikutti neljäs Sandwichin jaarli. Kyseinen jaarli oli intohimoinen peluri, joka ei halunnut nousta syömään ruokapöytään, vaan istua pelipöytänsä ääressä. Niinpä hän pyysi tuomaan voileipiä pelipöytänsä ääreen. Erityinen herkkuvoileipä oli naudanlihaa kahden leipäviipaleen välissä. Tapa syödä voileipiä yleistyi ja saavutti suosiota jaarlin näytettyä esimerkkiä. 

Voileipien perusajatus on pysynyt samana lähes kaksisataa vuotta. Nykyisin voileivistä on runsaasti eri muunnelmia. Jokaisella maalla sanotaan olevan oma erityinen tapansa valmistaa voileipiä. Kurssin aluksi tutustuimme eri maiden voileipähistoriaan. Tutustuimme myös erilaisiin tarvikkeisiin ja aineksiin, mistä hyviä voileipiä syntyy ja mitä voi yhdistellä keskenään. 

Jatkoimme tuntia perehtyen Tanskalaiseen voileipään ja valmistimme sellaisen. Sitten oli vuorossa italialainen Brunschetta leipä ja Broileri-avokadotortilla rullavoileivät meksikolaisittain. Kurssin lopuksi teimme perinteiset suomalaiset Lohiruisleivät. Voileipiä syntyi, kuin iloisten rouvien voileipäherkku baarissa. Kaikkea ei jaksettu syödä kurssilla, joten ajattelen, että kotipuolessa oli myös iloisia yllätysten vastaanottajia. Oppilaat saivat myös kotiinsa reseptivihkosen, johon oli koottu erilaisia voileipä ohjeita.

Voileivästä saa helposti ruokaisan annoksen. Voileipä taipuu moneksi ja siitä saa hyvin jokaiselle ruokailijalle yksilöllisen aterian. Kannattaa myös tutustua eri maiden voileipä kulttuuriin ja löytää ne omat suosikit. Kirjoittajan omiksi suosikeiksi voisin vielä mainita ranskalaisen lounasleivän ja broileri - pestosämpylät. Espanjalainen Bocadilla on myös Serrano kinkulla ja lisukkeilla melkein vastustamaton voileipäherkku. Vihjeenä kerron espanjaan matkustaville, Bocadilloja saa espanjassa monen erikokoisena, joten jos et halua puolimetristä voileipää, kysy tarjoilijalta pientä ja hyvää voileipää pikkunälkään. 

TP-E

Meksikolainen ruokailta

Meksikolaista ruokakulttuuria on sanottu yhdeksi maailman kolmesta tärkeimmästä gastronomiasta, ranskalaisen ja kiinalaisen ohella. Jokiläänin kansalaisopiston ruokakurssilla tutustuimme makujen rikkauteen. Meksikolainen ruoka kuvastaa maan kulttuuria, se on värikästä, runsasta ja iloittelevaa. Puhutaankin makujen juhlasta.

Kurssin aluksi keskustelimme alueittain maan ruokatarjonnasta. Ruoka on tärkeä osa meksikolaista elämäntapaa. Raaka-aineiden tuottaminen, hankkiminen, valmistaminen ja syöminen vie suuren osan jokaisesta päivästä Meksikossa.

Historian vaikutusta meksikolaisten ruokavalioon ei voi sivuuttaa. Aloitimme Mayaintiaaneista ja jatkoimme kuinka Asteekeilla oli jo rikas ruokaperinne. Hallitsijan kerrotaan vaatineen palvelijoitaan valmistamaan päivittäin yli parikymmentä ruokalajia. Espanjalaiset jättivät myös omat jälkensä valloitusretkillään ja muokkasivat meksikolaista ruokaperinnettä. Eikä unohtaa sovi ranskalaisia ja saksalaisiakaan meksikolaisen ruokakulttuurin muokkaajina.

Meksikolaiset jakavat ruuat ”kuumiin” ja ”kylmiin”. Tällä ei tarkoiteta ruuan tarjoilulämpötiloja, vaan sillä viitataan ruuan vaikutuksiin elimistössä. Kuumia ruokia pidetään helposti sulavina ja lämmittävinä. Kylmien ruokien taas ajatellaan olevan vaikeasti sulavia ja alentavan ruumiinlämpöä. Esimerkkeinä mainittakoon kuumista ruuista hunaja, riisi ja kahvi. Kylmiä ruokia puolestaan on kala, limetti ja keitetyt kananmunat. Kuumien ja kylmien ruokien välillä pitäisi olla tasapaino.

Kun meksikolaista ruokahistoriaa ja ruokakulttuuria oli käsitelty, perehdyimme illan ruokalistaan. Opiskelijat jakaantuivat eri ryhmiin. Kurssilla valmistui alkuruuaksi tortillakeittoa. Pääruokana oli Kanafajitat, Guacamole ja Salsaa. Jälkiruokana valmistui raikas ja pehmeä Avokado jälkiruoka, puhutaan myös Avokado kiisselistä.  

Meksikolaista ruokailtaa vietettiin marraskuussa 2014. Ulkona oli pimeys ja syksyn harmaus. Tuntui hyvältä katsella katettua meksikolaista ruokapöytää. Pöydässä oli ruokien väriloistoa ja makujen rikkautta.

 

Teksti ja kuvat Tuija Pietilä-Estrada